OECD Multilingual Summaries

PISA 2015 Results (Volume V)

Collaborative Problem Solving

Summary in Finnish

PISA 2015 Tulokset (V Osa)

Yhteistoiminnallinen ongelmanratkaisu

Suomenkielinen tiivistelmä

Tänä päivänä työpaikoilla tarvitaan ihmisiä, jotka osaavat ratkaista ongelmia yhdessä toisten kanssa. Yhteistyö voi kuitenkin osoittautua haasteelliseksi työryhmän jäsenille. Työ voi jakautua epätasaisesti tai tehottomasti ja ryhmän jäsenet voivat joutua heille sopimattomiin tai epämieluisiin tehtäviin. Ryhmän jäsenten välille voi syntyä konfikteja, jotka estävät luovien ratkaisujen kehittämistä. Yhteistyö on siten taito sinänsä.

Tähän asti ei ole juurikaan yritetty arvioida sitä, kuinka hyvin oppilaat tekevät yhteistyötä keskenään. Tällä kaikkien aikojen ensimmäisellä yhteistoiminnallisen ongelmanratkaisun arvioinnilla PISA 2015 vastaa kansainvälisen vertailukelpoisen tiedon puutteeseen ja tarjoaa maille ja talouksille mahdollisuuden nähdä, miten niiden oppilaat onnistuvat tällä alueella muiden koulutusjärjestelmien piirissä oleviin oppilaisiin verrattuna. 52 maata ja taloutta osallistui yhteistoiminnallisen ongelmanratkaisun arviointitutkimukseen (32 OECD‑maata ja 20 kumppanimaata ja ‑taloutta).

Mitä tulokset kertovat

Oppilaiden tulokset yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa

• Singaporelaiset oppilaat saivat yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa kaikkien muiden osallistujamaiden oppilaita korkeamman pistemäärän. Japanilaisten oppilaiden pistemäärä oli toiseksi korkein.
• OECD‑maissa keskimäärin 28 % oppilaista onnistui ratkaisemaan vain yksinkertaisia yhteistoiminnallisia ongelmia, jos niitäkään. Sitä vastoin alle kuudesosa oppilaista Virossa, Hong Kongissa (Kiina), Japanissa, Koreassa, Macaossa (Kiina) ja Singaporessa kuuluu heikon suoritustason ryhmään yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa.
• OECD‑maissa 8 % oppilaista kuuluu huippuosaajien tasoryhmään yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa, mikä tarkoittaa sitä, että he pystyvät ylläpitämään tietoisuutta ryhmän dynamiikasta, varmistamaan ryhmän jäsenten toimivan sovittujen roolien mukaisesti, ratkomaan erimielisyyksiä ja konflikteja, ja löytämään samaan aikaan tehokkaita ratkaisuun johtavia reittejä ja seuraamaan edistystä ratkaisua kohti.
• Yhteistoiminnallisen ongelmanratkaisun tuloksilla on positiivinen yhteys tuloksiin PISAn ydinosa‑alueilla (luonnontieteet, lukutaito ja matematiikka), mutta se on heikompi kuin em. osa‑alueiden välillä todettu yhteys.
• Australiassa, Japanissa, Koreassa, Uudessa‑Seelannissa ja Yhdysvalloissa oppilaat onnistuivat paljon paremmin yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa kuin mitä voitiin odottaa heidän luonnontieteissä, lukutaidossa ja matematiikassa saamiensa pistemäärien perusteella.

Oppilaiden väestötilastolliset piirteet ja yhteistoiminnallinen ongelmanratkaisu

• Tytöt onnistuivat poikia merkitsevästi paremmin yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa jokaisessa tutkimukseen osallistuneessa maassa ja taloudessa. OECD‑maissa keskimäärin tyttöjen saamat pistemäärät olivat 29 pistettä poikia korkeammat. Suurimmat erot (yli 40 pistettä) todettiin Australiassa, Suomessa, Latviassa, Uudessa‑Seelannissa ja Ruotsissa. Pienimmät erot (alle 10 pistettä) todettiin Kolumbiassa, Costa Ricassa ja Perussa. Tulokset ovat päinvastaiset verrattuna PISA 2012 tutkimukseen yksilöllisistä ongelmaratkaisutaidoista, missä pojat saivat yleisesti ottaen tyttöjä paremmat tulokset.
• Tuloksilla yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa on positiivinen yhteys oppilaiden ja koulujen sosioekonomiseen taustaan, vaikka se onkin heikompi kuin sosioekonomisen taustan yhteys tuloksiin PISAn kolmella ydinosa‑alueella.
• Hyväosaisten ja vähäosaisten oppilaiden tuloksissa ei todettu merkitseviä eroja, eikä myöskään maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ja kantaväestöön kuuluvien oppilaiden tuloksissa, kun tulokset luonnontieteissä, lukutaidossa ja matematiikassa oli otettu huomioon. Tyttöjen saamat pistemäärät olivat kuitenkin 25 pistettä poikien pistemäärää korkeammat vielä PISAn kolmella ydinosa‑alueella saatujen tulosten huomioinnin jälkeen.

Oppilaiden suhtautuminen yhteistoimintaan

• Jokaisessa maassa ja taloudessa oppilaat suhtautuivat yleisesti ottaen positiivisesti yhteistoimintaan. OECD‑maissa keskimäärin yli 85 % oppilaista oli samaa mieltä seuraavista väittämistä: "Olen hyvä kuuntelemaan", "Iloitsen luokkakaverieni menestyksestä", "Otan huomioon toisten kiinnostuksen aiheet", "Mietin asioita mielelläni eri näkökulmista" ja "Teen mielelläni yhteistyötä toisten oppilaiden kanssa".
• Melkein kaikissa maissa ja talouksissa tytöillä on tapana arvostaa vuorovaikutussuhteita poikia enemmän, mikä tarkoittaa sitä, että tytöt ilmoittivat poikia useammin olevansa hyviä kuuntelijoita, iloitsevansa luokkakaveriensa menestyksestä, ottavansa huomioon toisten kiinnostuksen aiheet ja miettivänsä mielellään asioita eri näkökulmista.
• Suurimmassa osassa maita ja talouksia pojilla on tapana arvostaa ryhmätyötä tyttöjä enemmän, mikä tarkoittaa sitä, että pojat ilmoittivat tyttöjä useammin työskentelevänsä mieluummin ryhmässä kuin yksin, uskovansa ryhmien tekevän parempia päätöksiä kuin yksilöt, uskovansa ryhmätyön parantavan heidän omaa tehokkuuttaan ja tekevänsä mielellään yhteistyötä toisten oppilaiden kanssa.
• Melkein kaikissa maissa ja talouksissa hyväosaisilla oppilailla on tapana arvostaa vuorovaikutussuhteita vähäosaisia oppilaita enemmän. Useimmissa maissa ja talouksissa vähäosaiset oppilaat taas arvostivat enemmän ryhmätyötä kuin hyväosaiset oppilaat.
• Kun otetaan huomioon PISAn kolmella ydinosa‑alueella saadut tulokset, sukupuoli ja sosioekonominen tausta, mitä enemmän oppilaat arvostavat vuorovaikutussuhteita, sitä paremmin he onnistuvat yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa. Sama yhteys todetaan ryhmätyön arvostamisen kanssa.

Oppilaiden aktiviteetit, koulujen käytännöt ja yhteistoimintakäytännöt

• Suhtautuminen yhteistoimintaan on yleisesti ottaen positiivisempaa, kun oppilaat harjoittavat enemmän liikuntaa tai käyvät useamman kerran viikossa liikuntatunneilla.
• Koulun jälkeen videopelejä pelaavien oppilaiden pistemäärät yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa olivat OECD‑maissa keskimäärin hieman matalammat kuin niitä pelaamattomien oppilaiden tulokset, kun otetaan huomioon PISAn kolmella ydinosa‑alueella saadut tulokset, sukupuoli sekä oppilaiden ja koulujen sosioekonomiset taustat. Mutta Internettiä, chat‑keskustelua tai sosiaalisia verkkoja koulun jälkeen käyttävien oppilaiden pistemäärät olivat hieman muita korkeammat.
• Kotona työtä tekevät ja muista perheenjäsenistä huolehtivat oppilaat arvostavat sekä ryhmätyötä että vuorovaikutussuhteita enemmän kuin muut oppilaat, samoin kuin ne, jotka tapaavat ystäviä tai puhuvat näiden kanssa puhelimessa koulun ulkopuolella.

Yhteistoiminnalliset koulut

• Oppilaat, jotka ilmoittivat, että muut oppilaat eivät uhkaile heitä, saivat OECD‑maissa keskimäärin 18 pistettä enemmän yhteistoiminnallisesta ongelmanratkaisusta kuin ne, jotka ilmoitttivat joutuneensa uhkailun kohteeksi ainakin muutaman kerran vuodessa. Oppilaat saivat myös 11 pistettä korkeammat tulokset jokaista 10 prosenttipisteen nousua kohti niiden koulukavereiden määrässä, jotka ilmoittivat, etteivät toiset oppilaat uhkaile heitä.
• Oppilaat saivat korkeammat pistemäärät yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa, kun he tai heidän koulukaverinsa ilmoittivat, että opettajat kohtelevat oppilaita oikeudenmukaisesti, jopa luonnontieteistä, lukutaidosta ja matematiikasta saatujen tulosten huomioon ottamisen jälkeen.

Mitä seurauksia PISA‑tuloksilla on politiikkaohjelmiin

Koulutusjärjestelmät voisivat auttaa oppilaita kehittämään yhteistyötaitojaan. Esimerkiksi liikunta tarjoaa monia luonnollisia tilaisuuksia yhteistoimintaan sekä sosiaalisten taitojen ja yhteistoimintaan asennoitumisen kehittämiseen. Tulokset osoittavat myös, että monimuotoisuuden kohtaaminen omassa luokassa on yhteydessä parempiin yhteistyötaitoihin.

Raportti osoittaa lisäksi, että positiivisten vuorovaikutussuhteiden vaaliminen koulussa voi parantaa oppilaiden yhteistoiminnallisia ongelmanratkaisukykyjä sekä heidän suhtautumistaan yhteistyöhön, etenkin jos oppilaat osallistuvat suoraan kyseiseen vuorovaikutukseen. Koulut voivat järjestää sosiaalista toimintaa rakentavien vuorovaikutussuhteiden ja "koulukiintymyksen" parantamiseksi, tarjota opettajille luokanhallintakoulutusta ja ottaa käyttöön koulua kokonaisuutena käsittelevän lähestymistavan ennaltaehkäistäkseen ja torjuakseen koulukiusaamista. Myös vanhemmat voivat edistää asiaa, sillä yhteistoiminta alkaa kotoa.