... your login credentials do not authorize you to access this content in the selected format. Access to this content in this format requires a current subscription or a prior purchase. Please select the WEB or READ option instead (if available). Or consider purchasing the publication.
EOCD:n vihreän kasvun indikaattorit keskittyvät neljään päätavoitteeseen: vähähiilisen
ja resurssitehokkaan talouden vakiinnuttamiseen, luonnonvarojen ylläpitämiseen, ihmisten
elämänlaadun parantamiseen sekä asianmukaisten poliittisten toimenpiteiden toimeenpanoon
ja vihreän kasvun tarjoamien taloudellisten mahdollisuuksien toteuttamiseen. Kuusi
avainindikaattoria tähtää tasapainoiseen viestintään vihreän kasvun keskeisten osa‑alueiden
suhteen: hiili‑ ja materiaalituottavuus, ympäristökorjattu kokonaistuottavuus, luonnonvaraindeksi,
maan käytön ja maapeitteen muutokset ja väestön altistuminen ilmansaasteille.
Keskeiset viestit
Maailmanlaajuinen talous‑ ja finanssikriisi on helpottanut ympäristöön kohdistuvia
paineita. Kasvun jatkuessa nämä paineet tulevat kuitenkin kasvamaan ja ylittämään
nopeasti kriisiä edeltäneen tason, mikäli hallitukset eivät tiukenna niihin liittyviä
poliittisia toimenpiteitään.
Energian ja luonnonvarojen tehokkaan käytön parantamiseksi vaaditaan vahvempia ja
jatkuvia ponnisteluita, jotta ympäristövahingot voidaan kumota, talouden luonnonvaroja
ylläpitää ja ihmisten elämänlaatua parantaa. Tämä vaatii yhdistettyjä toimia valtiovarain‑,
talous‑, teollisuus‑ ja maatalous‑ ja muilta ministeriöiltä, joiden politiikka vaikuttaa
ympäristöön ja voi edistää vihreää kasvua. Inhimillisen pääoman rakentaminen koulutuksen
ja taitojen kautta on oleellista.
Käytämmekö ympäristön luonnonvaroja ja palveluita entistä tehokkaammin?
Viimeisten 20 vuoden aikana OECD‑talouksien ympäristötuottavuus on kasvanut hiilen,
energian ja materiaalien suhteen, mutta maiden ja sektoreiden välillä on suuria eroja.
Hiilidioksidipäästöt ja fossiilisten polttoaineiden käyttö ovat irtaantuneet talouskasvusta,
ja uusiutuvalla energialla on kasvava osa ponnisteluissa energiavarojen monipuolistamisessa
ja hiilidioksidipäästöjen poistamisessa. Tätä nykyä OECD‑maat tuottavat enemmän taloudellista
arvoa käytettyä aineellisten voimavarojen yksikköä kohden kuin vuonna 1990, ja ponnistelut
jätteiden kierrättämiseksi alkavat tuottaa tulosta. Myös maatalouden ravinteiden käyttö
on parantumassa ja tuotannon ylijäämät pienentymässä.
Tämä kehitys johtuu useiden eri tekijöiden yhdistelmästä: taloudellisen toiminnan
taantumisesta kriisin vuoksi, palvelusektorin noususta, ulkoistamisen resursseja kuluttavasta
ja saastuttavasta tuotannosta sekä kaupankäynnin kasvavasta volyymista.
Monilla alueilla tuottavuuden kasvu on pientä ja ympäristöön kohdistuvat paineet ovat
yhä suuret: hiilipäästöt jatkavat kasvuaan; fossiiliset polttoaineet jatkavat energiayhdistelmän
dominointia toisinaan hallituksen tuen avulla; materiaaliresurssien kulutus pysyy
korkealla talouskasvun tukemiseksi ja monia arvokkaita materiaaleja hävitetään yhä
jätteenä.
Ylläpidetäänkö taloutemme luonnonvaroja?
Saatavilla olevat tiedot maiden luonnonvarojen arvioimiseksi ovat epätäydellisiä ja
niiden laatu vaihtelee. Uudistuvien luonnonvarojen hallinnassa on tapahtunut edistystä
määrällisesti. Merikalastuksen maailmanlaajuinen kalantuotanto on vakiintunut; metsävarojen
kaupallinen käyttö näyttää kestävältä ja makean veden uudistuvat voimavarat pysyvät
vakaina kasvavasta kysynnästä huolimatta.
Luonnonvaroihin kohdistuvat paineet pysyvät kuitenkin kaiken kaikkiaan suurina. Luonnonvarojen
laatuun, niiden tarjoamiin ekosysteemipalveluihin ja niiden integroituun hallintoon
liittyvät haasteet ovat yhä merkittäviä. Biologisesti monimuotoiset ja rikkaat alueet
taantuvat ja monet ekosysteemit rappioituvat. Biologisen monimuotoisuuden uhat ovat
erittäin suuria maissa, joissa väestöntiheys on korkea sekä muutokset maankäytössä
ja infrastruktuureiden kehityksessä ovat johtaneet luonnollisen elinalueen kasvavaan
pirstaloitumiseen. Monet eläin‑ ja kasvilajit ovat uhanalaisia; yksi kolmasosa maailman
kalakannasta on liikakalastuksen kohteena ja monia metsiä uhkaa rappeutuminen, pirstaloituminen
ja muutokset muiksi maatyypeiksi. Vesivarantoihin kohdistuvat paineet ovat kovat;
joissakin tapauksissa paikallisen veden puuttuminen rajoittaa taloudellista toimintaa.
Hyötyvätkö ihmiset ympäristöön kohdistuvista parannuksista?
Suurin osa OECD‑maiden asukkaista nauttii parantuneesta hygieniasta; lähes 80 % hyötyy
julkisesta jätevedenkäsittelystä. Ihmisten altistuminen rikkidioksidille ja ‑hiukkasille
on vähentymässä. Samaan aikaan alailmakehän otsoni, typpioksidit ja hyvin hienot hiukkaset
vaikuttavat yhä ihmisten terveyteen. OECD‑maiden ilmansaasteiden kustannusarviot osoittavat,
että saasteiden hillitseminen voi olla tulevaisuudessa huomattavaa. Vanhentuvien vesivaranto‑
ja viemärijärjestelmien päivitykseen sekä pienten tai eristyneiden asuinalueiden tehokkaaseen
jäteveden käsittelyyn liittyy myös haasteita.
Tuottaako vihreä kasvu taloudellisia mahdollisuuksia?
Valtiot ponnistelevat yhä enemmän vihreän kasvun toteuttamiseksi uutta teknologiaa
ja innovaatioita tukemalla sekä erilaisten taloudellisten välineiden avulla. Vihreästä
politiikasta johtuvat verrattavissa olevat tiedot taloudellisista mahdollisuuksista
työpaikkojen ja kilpailukyvyn suhteen ovat kuitenkin niukkia. Vihreän kasvun dynaamisia
näkökohtia on vaikea määrittää tilastollisesti, ja monet mittarit keskittyvätkin talouden
ja maailmanlaajuisten toimitusketjujen "vihreään toimintaan" "vihreän muutoksen" sijasta.
Ympäristöön liittyvillä tavaroita ja palveluita tuottavilla aloilla on kasvava (vaikkakin
vaatimaton) osuus taloudesta. Julkisen tutkimus‑ ja kehitystyön rahankäyttö ympäristöön
ja energiatehokkuuteen on kasvanut, kuten myös "vihreiden" patenttien osuus. Ympäristöön
liittyvien verojen osuus on kasvussa, mutta on rajoitettua verrattuna työllisyysveroihin.
Maataloustukien osuus, joka aiheuttaa suurinta painostusta ympäristöä kohtaan, on
laskussa. Ympäristövaatimusten osuus on puolestaan kasvanut.
Kansainväliset vihreämpää kasvua tukevat rahoitusvirrat kehittyvät. Hiilimarkkinat
pienentyivät finanssikriisin ja heikentyneen teollisuustuotannon myötä, uusia mahdollisuuksia
aukeni puhtaan energian alueella, jossa kansainväliset sijoitusvirrat ylittivät fossiilisen
polttoaineen teknologiaan tehdyt sijoitukset. Uusia mahdollisuuksia on avautunut myös
rahoituslaitosten liikkeeseen laskemien vihreiden joukkovelkakirjojen ja viestiluottolaitosten
helpottamien ympäristövaikutusten arviointiin osallistuvien yksityisten sijoitusprojektien
myötä. Ympäristölle suunnattu kehitysapu on jatkanut kasvuaan ja uusiutuvien energianlähteiden
avustukset ylittivät uusiutumattomien energianlähteiden avustukset.
Suuri osa kehityksestä on kuitenkin marginaalista, eikä politiikka ei ole johdonmukaista,
mikä heikentää siirtymistä vihreään kasvuun. Maat jatkavat fossiilisten polttoaineiden
tuotannon ja kulutuksen tukemista monin tavoin. Energiaverokannan muutokset, merkittäviä
ympäristövaikutuksia aiheuttavien polttoaineiden alhainen verotus ja joillakin sektoreilla
käytettävät polttoaineita koskevat poikkeukset hidastavat siirtymistä vähähiiliseen
talouteen. Uudistukset tarjoavat valtioille merkittäviä mahdollisuuksia suurempien
verotulojen tuottamiseen, kun ympäristötavoitteet saavutetaan kustannustehokkaammin.
Tämän yhteenvedon kopioiminen on sallittua sillä edellytyksellä, että OECD:n tekijänoikeudet
ja alkuperäisen julkaisun nimi
mainitaan.
Monikieliset yhteenvedot ovat käännettyjä otteita OECD:n julkaisuista, jotka on julkaistu
alun perin
englanniksi ja ranskaksi.
Julkaisuja on saatavilla maksutta OECD:n verkkokirjastossa osoitteessa www.oecd.org/bookshop
Lisätietoja antaa: OECD Rights and Translation unit, Public Affairs and Communications
Directorate Sähköposti:, [email protected]faksinumero: +33 (0)1 45 24 99 30.
OECD Rights and Translation unit (PAC) 2 rue André-Pascal, 75116 Paris, France