OECD Multilingual Summaries

Development Co-operation Report 2012

Summary in Finnish

Kehitysyhteistyöraportti 2012

Suomenkielinen tiivistelmä

Vuoden 2012 kehityshaasteet

Maailman yleisen bruttokansantuotteen tasaisesta noususta huolimatta eri maiden ja alueiden välillä on yhä valtavia kuiluja – ja kaikkialla on kasvavia eriarvoisuuksia. Tämän päivän maailmassa:

• Väestö on ylittänyt seitsemän miljardin rajapyykin.
• Miljardi ihmistä elää alle kahdella dollarilla päivässä ja suurin osa heistä on aliravittuja.
• 1,3 miljardilla ihmisellä ei ole sähköä.
• Miljardilta ihmiseltä puuttuu puhdas juomavesi.
• Yli 2,2 miljoonaa alle 14‑vuotiasta lasta kuolee epähygieenisen veden vuoksi.
• Käytämme luonnonvaroja 1,5‑kertaa tarvittua enemmän globaalin toiminnan tukemiseen.
• Kehitysmaita kohtaa ensimmäinen virallisen kehitysavun (ODA) todellinen supistus sitten vuoden 1997.

Tämän vuoden kehitysyhteistyöraportti (DCR) tarkastelee näitä ja muita haasteita – sekä niiden merkitystä kestävän kehityksen kannalta – johtavien kehitystutkijoiden ja alan toimijoiden ajatuksien ja kokemuksien kautta.

Kestävyyden ja kehityksen yhdistäminen: maailmanlaajuinen kumppanuus ja kansalliset aloitteet

Tämän karun todellisuuden vuoksi tarvitsemmekin käytännöllisiä, tehokkaita ja toistettavissa olevia ratkaisuja. DCR 2012 tutkii kuinka kehitysyhteisö – kehitys‑, nopeasti kehittyvät ja OECD‑maat, monenkeskiset organisaatiot, kansalaisjärjestöt (CSO) ja yksityinen sektori – on yhdistänyt voimansa selvittääkseen erityiset ympäristöhaasteet ja auttaakseen meitä kohti kestävää kehitystä. Se esittelee aloitteita ja ajatuksia, jotka tarjoavat arvokkaita opetuksia ja näkökulmia:

• Euroopan unioni on työskennellyt vuodesta 2002 lähtien parantaakseen energiatarjontaa Afrikassa tunnistaen näin energian tärkeän aseman kasvun ja kehityksen tukemisessa. Sillä on tällä hetkellä aktiivinen rooli Yhdistyneiden kansakuntien (YK) Kestävää energiaa kaikille ‑aloitteessa, mikä yhdistää sen useiden kehitysmaiden yrityksiin energiahaasteen ratkaisemiseksi.
• Kamppailu lyhytikäisiä ilmastosaasteita vastaan vähentää ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia ja vähentää ilmansaasteiden vaatimaa veroa ihmisten terveyden, maatalouden ja ekosysteemin suhteen. Ilmastoa ja puhdasta ilmaa koskevan koalition vannoutuneena jäsenenä Ruotsi auttaa kehitysmaita taistelemaan paremmin lyhytikäisiä ilmansaasteita vastaan.
• Mineraaleihin ja resursseihin liittyvien vaikeuksien ratkaiseminen voi parantaa taloudellista suorituskykyä ja vähentää sekä köyhyyttä että ristiriitoja. Ghana ja monet muut Afrikan maat työskentelevät norjalaisten instituutioiden kanssa tehtyjen ystävyyssopimusten kautta varmistaakseen öljyvarantojensa taloudellisesti, ympäristöllisesti ja sosiaalisesti vastuullisen hallinnan.

Tällaisista ponnisteluista on monia muitakin esimerkkejä sekä tässä kehitysyhteistyöraportissa että ympäri maailman: monenkeskiset elimet suunnittelevat ja toteuttavat hankkeita, jotka edistävät kestäviä elinkeinoja; yritykset myötävaikuttavat myönteiseen sosiaaliseen vaikutukseen ja luovat uusia innovaatio‑ ja kasvumahdollisuuksia globaalien kumppanuuksien kautta ja maat, kuten Kiina ja Kenia, havainnollistavat, että käsitteet "vihreä" ja "kasvu" voivat ja niiden pitääkin kuulua yhteen.

Kehitysyhteistyön rooli "haluamamme kaltaisessa tulevaisuudessa"

Vuonna 2012 maailman johtajat ja tuhannet hallituksen jäsenet, yksityinen sektori, kansalaisjärjestöt ja muut tahot saapuivat Rio de Janeiroon YK:n kestävän kehityksen Rio+20‑konferenssiin. Konferenssissa tuotettiin maailman uusin kestävän kehityksen visio "Haluamamme tulevaisuus". Miten kehitysyhteistyö voi auttaa tämän tulevaisuuden luomisessa?

Raportti pitää seuraavia toimia sitä tärkeämpinä mitä kauemmin Rio+20‑konferenssista kuluu aikaa, jotta varmistettaisiin vihreän kasvun ohjaavan kestävää kehitystä:

Kehitysyhteistyön uuden mallin omaksuminen

Vuodesta 2000 lähtien kehitysyhteistyötä ovat ohjanneet vuosituhannen kehitystavoitteet, jotka keskittyvät poliittisen huomion kiinnittämiseen nälkään, lapsikuolleisuuden torjumiseen, yleismaailmallisen koulutuksen tarjoamiseen ja ympäristölliseen kestävyyteen. Laajemmasta näkökulmasta katsottuna kehitysyhteistyön toimittajat ja vastaanottajat tunnustavat, että edessä olevat haasteet vaativat uusia toimintamalleja. Kehitysmaiden tarpeiden ja prioriteettien tukemisen tehokkuuden varmistamiseksi tämän uuden mallin täytyy:

• Yhdistää vihreän kasvun ajatus kehitysyhteistyön kaikkiin alueisiin: Sen tulisi mennä pidemmälle kuin avustusten vastuualueisiin kuuluvien luonnonvarojen hallinnan painottaminen; varmistaa, että köyhyyden torjumiseen tarkoitetut avustukset edistävät turvallisia elinkeinoja, jotka vastustavat ilmastonmuutosta; varmistaa, että infrastruktuurien kehittämiseen ja maan käyttöön lainattu tuki on ilmaston ja katastrofien kestävä.
• Heijastaa luonnonvarojen arvoa tukiohjelmissa: Tämä on erityisen tärkeää, kun kehitysrahoituksen sijoituksia laitetaan tärkeysjärjestykseen fyysisen pääoman, luonnonvarojen tai inhimillisen pääoman mukaan; yhä useammat todisteet viittaavat siihen, että sijoitus luonnollisen pääomaan tuottaa suurempia sosiaalisia palkkioita kuin sijoitus hiili‑intensiivisiin infrastruktuureihin.
• Varmistaa, että kehitysvarojen kohdentaminen kehittyy tämänhetkisestä alakohtaisesta lähestymistavasta koko hallinnon lähestymistapaan: Se merkitsee sitä, että rahoituksesta suurin osa tulisi käyttää sellaisten kansallisten kehityssuunnitelmien rahoittamiseen, jotka tukevat maita vihreiden kasvuprioriteettien käsittelemiseksi kattavammalla tavalla.

Avun käyttö tehokkaasti kestävän kehityksen rahoittamisen katalysaattorina

OECD:n kehitysapukomitean arviot ennustavat avustuksiin käytettävien varojen tasaantumista – tai jopa laskua – lähitulevaisuudessa. Kuinka voimme käyttää rajoitettuja resurssejamme tehokkaammin varmistaaksemme rahoille saatavan vastineen?

• Maiden täytyy pitäytyä lupauksissaan lahjoittaa 0,7 % bruttokansantulosta viralliseen kehitysapuun. Samaan aikaan heidän täytyy varmistaa, että heidän sitoumuksensa ovat toteutettavissa ja että he parantavat avustusten tilivelvollisuutta ja läpinäkyvyyttä.
• Virallisen kehitysavun tulee käsitellä laajempia kestävän kehityksen ongelmia (elintarviketurvasta Afrikassa kaupungistumisen kielteisiin vaikutuksiin Aasiassa) ja useampia kehitysmaita; sen täytyy myös sisältää rahoitusinstrumenttien koko kirjo (määrärahoista riskitakuuseen).
• Virallista kehitysapua tulee käyttää katalysaattorina yksityisen sektorin tukemiseen ja sellaisten investointien ja kauppavirtojen kannustamiseen, jotka voivat auttaa kestävään kehitykseen liittyvän toiminnan riskien vähentämistä.
• Kehitysrahoituksen täytyy edistää innovatiivisia kanavia käyttävän vihreän kasvupolitiikan toteuttamista. Tämä voi pitää sisällään toimenpiteitä, kuten hiilen hinnoittelu, jotka siten kannustavat yrityksiä vähentämään hiilipäästöjä samalla kun kehitysmaille kehitetään uusia julkisia tuloja heidän ilmastoon liittyvien kehitysprojektien tukemiseksi.

Kehitysyhteisön edetessä kohti vuoden 2015 jälkeistä esityslistaa meidän tulee käydä uudelleen läpi arvokkaat tiedot ja yhdistää niihin merkitykselliset ajatukset ja lähestymistavat – kuten tässä kehitysyhteistyöraportissa esitetään – innovaation vaalimiseksi ajattelussamme, instituutioissamme, käytöksessämme ja teknologioissamme.