OECD Multilingual Summaries

Development Co-operation Report 2018

Joining Forces to Leave No One Behind

Summary in Finnish

Kehitysyhteistyöraportti 2018

Yhdistetään voimat, jottei ketään jätettäisi jälkeen

Suomenkielinen tiivistelmä

Vuonna 2015 YK:n jäsenmaat sopivat globaalista Kestävän kehityksen Agenda 2030 ‑ muutosohjelmasta, jossa kehityksen taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset ulottuvuudet yhdistettiin monin tavoin toinen toisiinsa sidoksissa olevaan 17 Kestävän kehityksen tavoitteeseen (SDG). Agenda 2030:n keskiössä on sitoumus saavuttaa nämä tavoitteet kaikille ihmisille, jättämättä ketään jälkeen, ja pyrkiä auttamaan ensin heikoimmassa asemassa olevia. Kehitysyhteistyöraportissa 2018 selvitetään tämän sitoumuksen merkitystä ja keskitytään erityisesti kehitysyhteistyön ja julkisen kehitysavun (ODA) ainutlaatuiseen rooliin ja lisäarvoon. Raportti vastaa OECD:n kehitysyhteistyökomitean (DAC) jäsenten pyyntöön sitoumuksen toteuttamistapojen selkeyttämisestä.

Globaalissa toimintaympäristössä, jossa tuloja ja varallisuutta koskeva eriarvoisuus kasvaa ja ilmastoon liittyvät katastrofit yleistyvät, kovalla työllä aikaansaadut kehitystulokset ovat vaarassa. Selvemmin näkyvät ja välittömät vaarat kehitykselle ja ympäristölle painostavat hallituksia, kansainvälistä yhteisöä ja kehityskumppaneita vastaamaan ja sopeutumaan niihin. Niillä on selvä tarve uudistaa strategioita ja investointeja köyhyyden poistamiseksi, eriarvoisuuden kasvun taittamiseksi ja kestävää kehitystä uhkaavien tekijöiden torjumiseksi, sillä näillä on maailmanlaajuisia seurauksia.

Mitä sitoumus siihen, ettei ketään jätetä jälkeen, tarkoittaa käytännössä? Tunnustaen, että kysymykseen ei ole yhtä ainoaa vastausta ja että jokainen YK:n jäsenmaa on vastuussa Agenda 2030:n toteuttamisesta ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisesta kaikille, tämänvuotinen raportti tarjoaa kokonaisvaltaisen kuvan aiheesta. Siinä käytettiin valtiollisten, akateemisten ja kansalaisjärjestöjen asiantuntijoiden sekä poliittisten päättäjien viimeisimpiä tutkimustuloksia, tietoja ja analyysejä siitä, mitä jälkeenjääminen tarkoittaa ja mitkä strategiat toimivat. Lisäksi siinä katsotaan tuoreesta ja kriittisestä näkökulmasta kehitysyhteistyön ja julkisen kehitysavun valmiutta ja kykyä tukea kehittyviä maita ja yhteisöjä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa koko väestölle.

On selvää, että sitoumus olla jättämättä ketään jälkeen edellyttää olennaista muutosta käsitykseen kestävästä kehityksestä kaikissa maissa, eli niiden ihmisten huomioimista ja mukaanottamista, jotka eivät hyödy edistyksestä usein risteävistä poliittisista, sosiaalisista, taloudellisista, ekologisista, kulttuurillisista ja rakenteellisista syistä, kehittyvissä maissa osallistavan, oikeudenmukaisen ja kestävän kehityksen avulla. Raportin kappaleet ja esimerkkitapaukset Beninistä, Indonesiasta, Keniasta, Latinalaisesta Amerikasta ja Länsi‑Afrikasta osoittavat, kuinka oikeaan tietoon ja tieteelliseen näyttöön perustuvat osallistavammat sosiaali‑, talous‑ ja ympäristöpolitiikat voivat saada aikaan todellista edistystä kohti oikeudenmukaista ja kestävää kehitystä.

Raportin 1. osassa esitellään näyttöä siitä, miksi kaikkien mukaanottamisella on merkitystä, sekä tietoa ja analyysejä siitä, mitä jälkeenjääminen tarkoittaa. Sen kappaleissa käsitellään tarkemmin kahdeksaa kriittistä aihetta, joihin täytyy tarttua kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi kaikille väestönosille: äärimmäisen köyhyyden poistaminen köyhimmissä maissa, kasvavien tuloerojen hillitseminen, haavoittuvuuden huomiointi, osallistavan hallinnon mahdollistaminen, ilmastotoimien välttämättömyys, edistyminen sukupuolten tasa‑arvoa kohti ja naisten taloudellinen voimauttaminen, maailman 1,2 miljardin nuoren osallistaminen ja varmistaminen, ettei vammaisia jätetä enää jälkeen.

Raportin 2. osassa tutkitaan käytännön toimia, jotta ketään ei jätettäisi jälkeen. Sen kappaleissa valotetaan kokonaisvaltaisempien politiikkojen, budjettien ja ohjelmien potentiaalista vaikutusta eri sektoreilla ja hallintotasoilla haavoittuvimpien ihmisten saavuttamiseksi. Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen kaikille perustuu koko väestön kattavaan tietoon ja diagnostiikkaan, jotka on eritelty esim. tulojen, sukupuolen, maantieteellisen alueen, iän ja vamman mukaan. Kansallisten tilastojärjestelmien täytyy kehittää edelleen näiden tietojen käsittelykapasiteettia. Hyvän toimintaympäristön takaaminen kansalaisyhteiskunnalle on myös olennaista, jotta se pystyisi syventämään ruohonjuuritason rooliaan syrjäytyneiden edustajana. Myös mikroyritykset ja PK‑yritykset ovat paikallisia osallistavia voimia. Ne voivat näytellä merkittävämpää roolia, jos ne saavat tarpeeksi edullista rahoitusta, tähän kehitysyhteistyö voi vaikuttaa.

Raportin 3. osassa, joka perustuu DAC‑kehitysyhteistyökomitean jäsenten vastauksiin kyselyssä niiden toimintapolitiikoista ja lähetymistavoista, käsitellään kehitysyhteistyöpolitiikan, rahoituksen ja ohjelmoinnin etenemistapoja, jotka sopisivat tavoitteeseen olla jättämättä ketään jälkeen. Raportin viimeiseen osaan (4. osa) on kerätty kaikkien DAC:n jäsenten yksilölliset avunantajaprofiilit, 13:n muun OECD:lle tarpeeksi yksityiskohtaisesti raportoivan avunantajan profiilit sekä tiedot kahden säätiön yksityisestä kehitysrahoituksesta. Se sisältää lisäksi arviot kehitysrahoituksesta kymmenestä maasta, jotka eivät raportoi nykyisin OECD:lle.

"Kehitysyhteistyöraportti 2018: Yhdistetään voimat, jottei ketään jätettäisi jälkeen" korostaa kehitysyhteistyön ainutlaatuista roolia maiden ja koko maailmanlaajuisen yhteisön tukemisessa Agenda 2030:n tavoitteiden saavuttamisessa. Tavanomainen kehitysyhteistyö ei enää riitä yhteisen lupauksen täyttämiseksi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisesta kaikille, jättämättä ketään jälkeen, ja heikoimmassa asemassa olevien auttamisesta ensin. Avunantajien täytyy sopeuttaa käsityksiään, johtotapojaan ja rahoitustaan tarkoituksellisesti, järjestelmällisesti ja koordinoidusti maksimoidakseen avun yksilöllisen ja kollektiivisen vaikutuksen. Tässä raportissa kannustetaan avunantajia päivittämään kehitysyhteistyön puitteita kolmella tavalla:

• Uusi tapa selittää, miten kaikki hyötyvät, kun ketään ei jätetä jälkeen,
• Osallistavan, oikeudenmukaisen ja kestävän kehityksen päämäärän tarkoituksenmukainen valtavirtaistaminen kehitysyhteistyön eri toimialoilla ja muutosvoimien, innovaation ja datan käyttöönotto,
• Julkisen kehitysavun älykkäämpi käyttö ja jakotapa osana laajempia ponnistuksia rahoituksen kasvattamiseksi määrällisesti kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi kaikille.