OECD Multilingual Summaries

OECD Skills Outlook 2017

Skills and Global Value Chains

Summary in Finnish

OECD:n Osaamiskatsaus 2017

Osaaminen ja globaalit arvoketjut

Suomenkielinen tiivistelmä

Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana maailma on siirtynyt uuteen globalisaation vaiheeseen, joka tuo maille ja työntekijöille uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Tietoteknologian avulla tuotanto on globalisoitunut ja hajaantunut niin kutsuttuihin globaaleihin arvoketjuihin: eri maiden työntekijät osallistuvat nykyisin saman tuotteen suunnitteluun, tuotantoon, markkinointiin ja myyntiin. OECD‑maissa keskimäärin kolmasosa liiketoimintasektorin työpaikoista riippuu ulkomaisesta kysynnästä. 30 % OECD‑maiden viennin arvosta tulee nykyisin ulkomailta.

Globaalien arvoketjujen vaikutukset talouksiin ja yhteiskuntiin ovat monitahoisemmat, hajanaisemmat ja toisistaan riippuvaisemmat kuin globalisaation aikaisemmissa vaiheissa. Globalisaatiota ollaan tänään kyseenalaistamassa. Maiden täytyy tehostaa toimiaan siten, että globalisaatio saadaan hyödyttämään kaikkia. Tämä julkaisu osoittaa, että investoiminen väestön osaamiseen voi auttaa varmistamaan, että osallistumalla globaalien markkinoiden toimintaan päästään parempiin tuloksiin taloudellisesti ja sosiaalisesti.

Osaamisella on merkitystä globalisaatiossa

Osaaminen voi auttaa maita pääsemään globaaleille markkinoille ja erikoistumaan huipputeknologian toimialoihin

• Kun osaamista kehitetään samaan aikaan globaaleihin arvoketjuihin osallistumisen kanssa, maat voivat saada tuottavuutensa vahvempaan kasvuun. Maat, jotka kasvattivat eniten osallistumistaan globaaleihin arvoketjuihin vuosina 1995‑2011, ovat hyötyneet ylimääräisestä vuosikasvusta teollisen työn tuottavuudessa. Tämä lisäkasvu vaihtelee 0,8 prosenttipisteestä pienimmän tuotannonjaottelupotentiaalin tarjoavilla teollisuuden aloilla 2,2 prosenttipisteeseen suurimman potentiaalin aloilla, kuten monilla huipputeknologiaa käyttävillä valmistusteollisuuden aloilla.
• Globaaleille markkinoille pääsemiseksi ja niillä kasvamiseksi kaikki toimialat tarvitsevat työntekijöitä, joilla on vahvojen kognitiivisten taitojen (mm. lukutaito, laskutaito, ongelmien ratkaisu) lisäksi myös johtamis‑ ja viestintätaitoja ja myös oppimisvalmius. Globaaleihin arvoketjuihin osallistumisen tuoman tuottavuuden kasvun levittämiseksi koko talouteen kaikki yritykset, pienet yritykset mukaanlukien, tarvitsevat nämä taidot omaavia työntekijöitä.
• Erikoistuakseen huipputeknologian toimialoihin maat tarvitsevat myös :

– työntekijöitä, joilla on hyvät sosiaaliset ja emotionaaliset taidot (kuten johtaminen, viestintä, itsenäisen työn organisointi), jotka täydentävät kognitiivisia taitoja. Korkean teknologian toimialojen osaamistarpeiden mukaisen osaamisrakenteen omaava maa voi erikoistua asianomaisille toimialoille keskimäärin 10 % muita maita enemmän.

– työvoimavarannon, jonka tutkinnot kuvastavat luotettavasti sitä, mitä he osaavat tehdä. Monet korkean teknologian toimialat vaativat työntekijöiltä pitkien tehtäväsarjojen toteutusta, joten huono suorituskyky missä vaiheessa tahansa heikentää suuresti tuotannon arvoa. Maat, joilla on tällaisia työntekijöitä, voivat erikoistua kyseisille aloille keskimäärin 2 % niitä maita enemmän, joiden osaamistulokset eivät ole yhtä luotettavia.

Osaaminen voi auttaa yksilöitä selviytymään globaalien arvoketjujen negatiivisista vaikutuksista

• Maat voivat vähentää työntekijöiden altistumista tuotannon ulkomaille siirtämisen riskille investoimalla väestön osaamisen kehittämiseen. Mitä ihmiset tekevät työssään ja minkätyyppisiä taitoja he kehittävät tehtävissään vaikuttaa myös suuresti heidän työpaikkojensa altistumiseen tälle riskille. Kun työntekijöillä on tarvittavat taidot, he voivat kehittyä työssään tai sopeutua helpommin muuttuviin tarpeisiin.
• Korkeamman koulutustason työntekijöiden työpaikkojen laatu on parempi kuin matalammin koulutetuilla kaikissa maissa. Globaaleihin arvoketjuihin enemmän osallistuvat maat kärsivät kuitenkin suuremmasta työpaikkojen laatuerosta korkeasti koulutettujen ja vähemmän koulutusta saaneiden työntekijöiden välillä.
• Liian monilta aikuisilta puuttuu globaalisaation haasteisiin vastaamiseen tarvittavat taidot. Yli 200 miljoonalla aikuisella OECD‑maissa (noin 1/4 aikuisista) on heikko luku‑ tai laskutaito ja 60 %:lla heistä on puutteita molemmissa.

Osaaminen on seurannut maiden globaalia integraatiota eri tavoin

Maiden täytyy investoida osaamiseen ei vain auttaakseen ihmisiä pääsemään työmarkkinoille ja suojelemaan itseään työpaikan menettämiseltä ja huonolaatuisilta työpaikoilta, vaan myös pyrkimyksissään kansainväliseen kilpailukykyyn ja taloudelliseen edistykseen verkottuneessa maailmassa.

• 15 viime vuoden aikana eri alkutilanteista lähteneet Korea ja Puola ovat molemmat lisänneet osallistumistaan globaaleihin arvoketjuihin ja erikoistumistaan korkean teknologian toimialoille. Ne ovat parantaneet samaan aikaan väestöjensä osaamista ja ovat saaneet siitä taloudellista ja sosiaalista hyötyä, eli ne ovat onnistuneet hyödyntämään globaaleja arvoketjuja.
• Chiile ja Turkki ovat lisänneet merkittävästi osallistumistaan globaaleihin arvoketjuihin, kehittäneet niiden haasteisiin vastaamiseen tarvittavaa osaamista ja saaneet siitä hyviä työllisyystuloksia. Niiden väestöjen osaaminen ei kuitenkaan vastaa korkean teknologian toimialojen vaatimuksia, mikä selittää osittain niiden matalan erikoistumistason kyseisille aloille.
• Saksa ja Yhdysvallat ovat myös lisänneet huomattavasti osallistumistaan globaaleihin arvoketjuihin. Saksan väestön osaaminen näyttää kuitenkin tukevan maan toimintamallia erikoistumisessa teollisuuteen, mitä ei ole havaittavissa yhtä selvästi Yhdysvaltojen kohdalla.
• Tietyt maat, kuten Kreikka ja jossain määrin myös Belgia, ovat integroituneet heikosti globaaleihin arvoketjuihin, eivät ole juurikaan parantaneet väestöjensä osaamista, eivätkä ole hyötyneet globaaleista arvoketjuista talouskasvun lähteinä.

Päätelmät osaamiseen liittyviä politiikkaohjelmia varten

Globaalien arvoketjujen hyödyntämiseksi maiden täytyy investoida opetukseen ja koulutukseen, käyttää osaamista tehokkaammin, koordinoida paremmin osaamiseen liittyviä politiikkaohjelmia ‑ koulutus‑ ja muuttoliikepolitiikasta työllisyyden suojelulainsäädäntöön ‑ ja linjata ne samansuuntaisiksi teollisuus‑ ja kauppapolitiikkojen kanssa.

Antaa korkea‑asteen tutkinnon suorittaneille luotettava pätevyys ja vahva yhdistelmä oleellisia taitoja

Varhaiskasvatuksesta aikuisiän oppimiseen asti opetus‑ ja koulutusjärjestelmien täytyy antaa kaikille oppijoille vahva yhdistelmä taitoja. Tähän vaaditaan keskittymistä vahvasti kognitiivisiin taitoihin uusia innovoivia opetusstrategioita, oppisuunnitelmien valinnan joustavuutta ja hyvinsuunniteltua yrittäjäkoulutusta kehittäen.

Maat voivat linjata osaamiserityispiirteensä paremmin eri toimialojen osaamistarpeita vastaaviksi korkeatasoisella ammatillisella koulutuksella, johon kuuluu merkittävänä osana työssäoppiminen, ja erityisillä toimintapolitiikoilla tiiviimmän yhteistyön luomiseksi yksityisen sektorin, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välillä.

Poistaa esteitä osaamisen kehittämisen tieltä

Aikuisten täytyy kehittää ja sopeuttaa taitojaan jatkuvasti, joten maiden tulisi poistaa esteet osaamisen kehittämisen tieltä etenkin matalan osaamistason omaavien aikuisten kohdalla. Hallitusten, työnantajien, ammattiliittojen ja koulutuksen tarjoajien tulee kehittää yhdessä joustavia koulutusmahdollisuuksia työpaikalla, parantaa pääsyä viralliseen aikuiskoulutukseen ja helpottaa työn ja koulutuksen yhteensovittamista. Epävirallisesti hankittujen taitojen parempi tunnustaminen auttaisi työntekijöitä pätevöitymään edelleen ja sopeuttamaan työuriaan muuttuviin tarpeisiin.

Käyttää osaamista tehokkaammin

Osaaminen voi antaa maille mahdollisuuden suoriutua hyvin globaaleissa arvoketjuissa vain, jos ihmiset työskentelevät yrityksissä ja toimialoilla, jotka käyttävät heidän osaamistaan tehokkaasti. Siksi on varmistettava, että ihmiset voivat siirtyä helposti sellaisiin työpaikkoihin, joissa heidän taitojaan voidaan käyttää hyvin, ja tuotava samaan aikaan joustavuutta yrityksille ja turvallisuutta työntekijöille. Maat voisivat edistää tehokkaiden johtamistapojen kehittämistä, laatia työllisyyttä suojelevaa lainsäädäntöä ja säädellä kilpailukieltolausekkeita sitten, että ne sallivat asiantuntemuksen ja tietämyksen jakamisen tehokkaamin koko talouselämään.

Tehostaa kansainvälistä yhteistyötä osaamispolitiikassa

Sen sijaan, että kilpailtaisiin osaajista, maat voisivat tehdä yhteistyötä opetus‑ ja koulutusohjelmien suunnittelussa. Tällaisilla yhteisillä ponnistuksilla voidaan taata laatu ja ylläpitää tietoa ja osaamista, joita maat tarvitsevat menestyäkseen globaaleissa arvoketjuissa. Lisäksi niillä voidaan parantaa osaamista kehittyvissä talouksissa ja helpottaa niiden väestöjen osaamisen tunnustamista muissa maissa. Maat voisivat tarkastella sellaisia rahoitusjärjestelyjä, jotka vastaisivat paremmin maiden välistä hyötyjen ja kustannusten jakoa maailmassa, jossa sekä koulutus‑ että tuotantoprosessit ovat kansainvälistyneet.