... your login credentials do not authorize you to access this content in the selected format. Access to this content in this format requires a current subscription or a prior purchase. Please select the WEB or READ option instead (if available). Or consider purchasing the publication.
OECD‑alueen talouskasvu on elpymässä hitaasti, mutta globalisaatioon kohdistuva kritiikki
on todellista ja hallitusten täytyy pystyä vastaamaan siihen. Luottamus julkisiin
instituutioihin on matalalla ja käsitys siitä, että hallitusten politiikat suosivat
valikoituja eturyhmiä on yleistynyt nopeasti. Lyhyemmät suhdannejaksot, teknologian
muutokset ja läpimurtoinnovaatiot ovat herättäneet vaatimuksia kansallisten työmarkkinoiden
ja sosiaaliturvajärjestelmien uudistuksista samaan aikaan kun ilmastonmuutos, veropetokset
ja terrorismi vaativat yhteisiä globaaleja toimia. Poliittinen polarisaatio ja kansalaisten
epäluottamus julkisia instituutioita kohtaan tekevät uudistusten onnistumisen entistä
arvaamattomammaksi. Hallintoinstituutioiden ja vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden
luotettavuuden parantaminen, jatkuvan vuoropuhelun järjestäminen kansalaisten kanssa
politiikkojen avoimen ja osallistavan suunnitteluprosessin avulla sekä hallitusten
valintakyvyn parantaminen sopivimpien politiikkatoimien tunnistamiseksi monien vaihtoehtojen
joukosta ovat kaikki avaintekijöitä uuden yhteyden luomiseksi hallitusten ja kansalaisten
välille sekä osallistavamman ja kestävämmän kasvun edistämiseksi. Hallintokatsaus
2017 antaa näyttöä tällaisten julkishallinnon uudistusten tarpeellisuudesta.
Julkisen talouden vakauttaminen jatkuu, mutta velkatasot pysyvät silti korkeina ja
julkiset investoinnit ovat vähentyneet
Vuonna 2015 OECD‑maiden julkisen talouden alijäämä oli keskimäärin ‑2,8 % suhteessa
bruttokansantuotteeseen, verrattuna ‑8,4 %:iin vuonna 2009, sillä valtiot ovat vakauttaneet
finanssipolitiikkaansa rahoituskriisin jälkeen.
Rakenteellinen budjettitasapaino parani OECD‑maissa vuoden 2009 ‑6,3 prosentista potentiaalisen
BKT:n suhteen laskettuna ‑2,4 prosenttiin, mikä merkitsi paluuta pitkäaikaisen suuntauksen
mukaiseksi.
Vuonna 2015 OECD‑maiden julkinen bruttovelka oli keskimäärin 112 % BKT:sta ja 11 maan
velkataso oli sama kuin maan BKT tai sitä suurempi.
Julkisten investointien määrä vuonna 2015 oli keskimäärin 3,2 % BKT:sta ja se vaihteli
Unkarin 6,7 %:sta Israelin 1,5 %:iin. Tämä tunnusluku on laskenut verrattuna 4,1 prosentin
keskiarvoon vuonna 2009, jolloin finanssipolitiikan elvytystoimet aloitettiin. Kolmannes
julkisista investoinneista suunnataan elinkeinosektorille, pääasiassa liikenne‑ ja
kuljetusalalle, jota seuraa puolustussektori (15,2 %).
Julkiset terveydenhoito‑ ja sosiaaliturvamenot ovat kasvaneet
Vuosien 2007‑2015 välisenä aikana julkiset menot kasvoivat OECD‑maissa eniten sosiaaliturvan
alalla (2,6 prosenttipistettä) ja terveydenhoitoalalla (1,7 prosenttipistettä).
Ottaen huomioon, että kolmannes julkisten hankintojen kuluista menee terveydenhoitoon,
on ensiarvoisen tärkeää parantaa avoimuutta ja tehokkuutta lääkkeiden, lääkinnällisen
teknologian ja lääkintätarvikkeiden hankinnoissa parempien terveydenhoitopalvelujen
tarjoamiseksi pienemmin kustannuksin.
Julkishallinnon työllisyystilanne on keskimäärin vakaa, mutta maiden välillä on suuria
eroja
Vaikka monet OECD‑maat raportoivat mittavista työpaikkojen leikkauksista keskushallinnossa
talouskriisin jälkeisten julkistalouden säästötoimien yhteydessä, koko julkisen sektorin
työllisyyden prosenttiosuus OECD‑maiden koko työllisyydestä nousi lievästi 2007‑2015
välisenä aikana 17,9 %:ista 18,1 %:iin.
Tämän keskiarvon takana on kuitenkin maakohtaisia eroja. Julkisen sektorin työpaikkojen
osuus kaikista työpaikoista laski eniten Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Israelissa
(yli 2,5 prosenttipistettä) vuosina 2007‑2015. Sitä vastoin Tsekin tasavallassa, Virossa,
Unkarissa, Sloveniassa ja Espanjassa niiden osuus kasvoi samana ajanjaksona vähintään
kahdella prosenttipisteellä.
Tämä suhdeluku (julkisen sektorin työpaikkojen osuus kaikista työpaikoista) kätkee
taakseen muutoksia absoluuttisessa työllisyydessä julkisella sektorilla. Vuosina 2014‑2015
julkisen sektorin työpaikkojen määrä kasvoi Turkissa 3,9 %, kun taas Alankomaissa
se laski yli 3,6 %. Nämä muutokset eivät näy suhdeluvussa, koska julkisen sektorin
työllisyys muuttui samassa suhteessa kokonaistyöllisyyden kanssa.
Keskimäärin D1‑tason johtajat (korkein taso) ansaitsevat 27 % enemmän kuin D2‑tason
johtajat, 72 % enemmän kuin keskitason (D3) johtajat, kaksi kertaa enemmän kuin D4‑tason
johtajat ja 2,6 kertaa enemmän kuin kokeneet tekniset ammattilaiset. Tämä kertoo siitä,
että johtotehtävistä saa merkittävästi korkeamman palkanlisän kuin teknisestä erikoistumisesta.
Sihteerit ansaitsevat keskimäärin neljä kertaa vähemmän kuin D1‑tason johtajat.
Naiset ovat aliedustettuina julkishallinnon johtotehtävissä
Naisten osuus on keskimäärin vain 29 % kansanedustajista ja 28 % ministereistä OECD‑maissa
vuonna 2017.
Vaikka naiset edustavat 58 % julkisen sektorin koko työvoimasta, heidän osuutensa
johtotehtävissä olevista on vain 32 %.
Naisten tasapuolinen edustus julkishallinnossa ja työllisyyden kaikilla tasoilla laajentaa
organisaatioiden suorituskyvyn parantamiseen tarvittavaa osaamisvarantoa.
Suorituskyvyn mittarit ja käyttäytymistutkimukset (behavioural insights) parantavat
julkisen sektorin tehokkuutta ja vaikuttavuutta
Melkein kaikilla mailla on pakolliset suorituskyvyn arviointijärjestelmät keskushallinnon
työntekijöille. Suorituskyvystä palkitseminen on edelleen haasteellista ja tulosperusteisen
palkkajärjestelmän käyttö on pysynyt samalla tasolla vuodesta 2010 lähtien.
Julkisten menojen uudelleenarviointia käytetään aina vain enemmän OECD‑maissa menojen
valvonnan ja priorisoinnin tehostamiseksi. 22 OECD‑maata suoritti ainakin yhden menojen
uudelleenarvioinnin vuosina 2008‑2016, kun taas vuosina 2000‑2007 niitä suoritettiin
vain viidessä maassa.
Käyttäytymistutkimusten (behavioural insights) käyttö on juurtumassa moniin OECD‑maihin
useimmiten politiikkaohjelmien toimeenpanon parantamiseksi. Niillä on käyttöpotentiaalia
politiikkaohjelmien koko elinkaaren ajan ja varsinkin ohjelmien suunnittelussa ja
arvioinnissa.
Avoimen hallinnon aloitteet yleistyvät, mutta niistä on tehtävä lisää arvioita
OECD‑maat ovat vakiinnuttamassa käyttöön avoimen hallinnon periaatteita läpinäkyvyydestä,
vastuuvelvollisuudesta ja osallistumisesta. Noin puolet OECD‑maista (17 maata 35:stä)
on laatinut kansallisen strategian avoimesta hallinnosta.
Useimmat OECD‑maat ovat omaksuneet "oletusarvona avoin"‑toimintaperiaatteen, jonka
mukaan kaikki julkishallinnon tiedot ovat avoimesti saatavilla, jollei ole laillista
perustetta olla jakamatta niitä.
Se, kuinka laajasti maat edesauttavat tietojen uudelleenkäyttöä julkishallinnon ulkopuolella
(hackathonit ja yhteistyöhön perustuvat luovat tapahtumat) ja sen sisäisesti (koulutus‑
ja tiedotustilaisuudet) vaihtelee kuitenkin suuresti.
Harvat maat arvioivat sitä, saadaanko avoimen hallinnon aloitteilla aikaan halutut
taloudelliset, sosiaaliset ja julkishallinnon tuottavuutta ja valtuuvelvollisuutta
parantavat vaikutukset.
Kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi ja palvelujen saatavuuden takaamiseksi tarvitaan
lisää toimia
Kansalaisten luottamus hallituksiinsa on edelleen alhaisempi kuin ennen talouskriisiä.
Vuonna 2016 OECD‑maissa keskimäärin 42 % kansalaisista vastasi luottavansa kansalliseen
hallitukseensa, verrattuna 45 %:iin ennen vuotta 2007.
Väestöryhmien välistä eriarvoisuutta on nähtävissä edelleen julkisten palvelujen saatavuudessa,
reaktiivisuudessa ja laadussa. Kaikissa OECD‑maissa matalan tulotason kansalaiset
raportoivat suuremmista tyydyttämättömistä terveydenhoitotarpeista kuin korkeamman
tulotason kansalaiset. Yhtä lailla sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien
opiskelijoiden todennäköisyys jäädä ilman tieteellistä peruspätevyyttä on kolme kertaa
suurempi kuin hyväosaisilla opiskelijoilla.
Hallistusten pitäisi torjua myös "sähköisen syrjäytymisen" uusien muotojen syntyä.
Samaan aikaan kun yhä suurempi osa kansalaisista käyttää digitaalisia kanavia asioidessaan
julkishallinnon kanssa, koulutustasosta, asumisalueesta ja iästä riippuvassa käsityskykytasossa
on edelleen sitkeitä eroja.