OECD Multilingual Summaries

How's Life? 2017

Measuring Well-being

Summary in Finnish

Millaista on elämä? 2017

Hyvinvointia mittaamassa

Suomenkielinen tiivistelmä

Millaista on elämä vuonna 2017?

Mistä hyvä elämä koostuu? Vaikka inhimillisen kokemuksen rikkautta ei voi kuvata pelkillä numeroilla, on tärkeää, että hallitusten politiikkaa muotoilevat tilastot heijastelevat sekä ihmisten materiaalisia elinoloja että heidän elämänlaatuaan. Tähän kuuluu myös se, miten elämä muuttuu ajan mukana, miten eri väestöryhmien elämät eroavat toisistaan ja saavutetaanko tämänpäiväinen hyvinvointi tulevaisuuden resurssien kustannuksella. Tämä neljäs Millaista on elämä? ‑raportti pyrkii juuri tähän tavoitteeseen hahmottelemalla kuvaa ihmisten hyvinvoinnista OECD:n alueella ja sen kumppanimaissa.

Joidenkin ihmisten elämä on parantunut, mutta monet hyvinvoinnin osatekijät ovat jääneet jälkeen

Talouskriisillä oli syvä ja pitkäaikainen vaikutus ihmisten elämään ja erityisesti heidän työhönsä. Raportin 1. kappaleessa tutkitaan muutoksia hyvinvoinnissa vuodesta 2005 lähtien ja osoitetaan, että ihmisillä menee paremmin tietyillä hyvinvoinnin osa‑alueilla, mutta kriisinjälkeinen edistys on ollut hidasta ja monet hyvinvoinnin osatekijät ovat jääneet kehityksestä jälkeen. Kotitalouksien tulot ja keskivuosiansiot ovat kasvaneet kumulatiivisesti 7 % ja 8 % vuodesta 2005 ‑ nämä luvut yltävät kuitenkin vain noin puoleen vuosien 1995‑2005 kasvuasteesta. Ilman perusjätevesihuoltoa elävien ihmisten osuus (jo ennestään matala OECD‑maissa) laski hieman yli kolmenneksella ja entistä useammat ihmiset kertovat tuntevansa olonsa turvalliseksi kävellessään ulkona öisin. Ja vaikka OECD‑maiden keskimääräisen elinajanodotteen kasvu pysähtyi vuonna 2015, se on noussut melkein kahdella vuodella kokonaisvaltaisesti katsottuna.

Näistä parannuksista huolimatta muut hyvinvoinnin osatekijät eivät ole onnistuneet pysymään kehityksen mukana. Noin puolessa OECD‑maista pitkäaikaistyöttömyys on edelleen korkeampi kuin vuonna 2005 ja turvattomuus työmarkkinoilla on kasvanut noin kolmanneksella verrattuna ensimmäiseen mittauskertaan vuonna 2007. Talouskriisiä edeltäviin vuosiin verrattuna äänestysaktiivisuus on heikentynyt, ihmisten tyytyväisyys elämään on laskenut hieman OECD‑maissa keskimäärin, ja ystävien ja perheen tuen tunteesta kertovien ihmisten osuus on laskenut kolmella prosenttipisteellä. Kokonaiskuva hyvinvointia pitkällä aikavälillä tukevista resursseista on edelleen sekava. Edistys joissain indikaattoreissa (esim. kasvihuonekaasupäästöjen lasku henkilöä kohti, tupakoinnin väheneminen, laajemmat T&K‑investoinnit ja suuremmat tuotetut taloudelliset varat) kompensoituu taas kerran toisten indikaattorien huonontumisella (esim. kotitalouksien kasvava velkaantuminen useimmissa maissa, valtioiden laskeva rahoituksellinen nettovarallisuus, yleistyvä liikalihavuus ja laskeva luottamus hallituksiin).

Eriarvoisuuden monet kasvot

Eriarvoisuus voi koskea elämän kaikkia osa‑alueita. Raportin 2. luvussa tarkastellaan eriarvoisuutta hyvinvoinnissa monista eri näkökulmista: tulonjaon ylimmän ja alimman väestöryhmän välisistä kuiluista hyvinvointieroihin sukupuolen, iän ja koulutuksen mukaan. Siitä käy ilmi, että vaikka jotkut yhteiskunnat ovat muita tasa‑arvoisempia, kaikista OECD‑maissa löytyy sekä korkean että matalan eriarvoisuuden "taskuja". Eriarvoisuus elämän eri osa‑alueilla ruokkii toinen toistaan ja kasauttaa haittatekijöitä. Esimerkiksi väestöstä eniten ansaitseva 20 % ilmoittaa kaksi kertaa todennäköisemmin olevansa hyvin tyytyväinen elämäänsä vähiten ansaitsevaan 20 prosenttiin verrattuna. Elämäänsä hyvin tyytyväiset ihmiset ilmoittavat neljä kertaa todennäköisemmin terveydentilansa hyväksi kuin elämäänsä vähemmän tyytyväiset ihmiset. Monilta ihmisiltä OECD‑maissa puuttuu varallisuuspuskuri, jota he tarvitsevat suojautuakseen ansioihin liittyviltä äkkinäisiltä ongelmilta. Jos heidän pitäisi luopua kolmen kuukauden ansioista, yli kolmannes ihmisistä joutuisi köyhyyteen 25:stä OECD‑maasta kerätyn näytön perusteella.

Maahanmuuttajat kohtaavat monia haasteita hyvinvoinnin suhteen

Keskimäärin 13 % OECD‑maiden väestöstä on syntynyt ulkomailla. Maahanmuuttajat muodostavat moninaisen ryhmän sekä OECD‑maiden välillä että niiden sisällä : uusia mahdollisuuksia etsivistä korkean osaamistason ammattilaisista sotaa ja köyhyyttä pakeneviin ihmisiin. Raportin 3. kappale osoittaa, että elämä uusissa kotipaikoissa voi asettaa monia haasteita muuttajien hyvinvoinnin suhteen. Maahanmuuttajien mediaanitulot ovat 25 % kantaväestön mediaanituloja matalammat ja mediaani nettovarallisuus 50 % pienempi. Vaikka maahanmuuttajien mahdollisuudet saada työtä ovat samankaltaiset kantaväestön kanssa, heillä on suurempi todennäköisyys joutua työskentelemään sosiaalisesti vaikeina työaikoina, matalapalkkaisissa tehtävissä ja riskialttiissa tai haitallisissa työolosuhteissa. Monissa tapauksissa maahanmuuttajat eivät myöskään pysty käyttämään taitojaan täysimääräisesti: melkein 30 % kolmannen asteen tutkinnon suorittaneista muuttajista on ylikoulutettuja tehtäviinsä, kun vastaava osuus kantaväestössä on 20 %. Huonompien työolosuhteiden lisäksi maahanmuuttajilla on myös huonommat elinolot: neljäsosa muuttajista ilmoittaa kärsivänsä ilmansaasteista ja melusta asuinpaikassaan verrattuna viidesosaan kantaväestöstä, 41 % heistä asuu normienvastaisissa tai liian ahtaissa asunnoissa verrattuna 27 %:iin kantaväestöstä. Maahanmuuttajat pitävät lisäksi terveydentilaansa huonompana, saamaansa sosiaalista tukea vähäisempänä ja subjektiivista hyvinvointiaan huonompana kuin kantaväestö useimmissa tutkituissa OECD‑maissa. Maahanmuuttajien hyvinvoinnin mittaamisessa on kuitenkin paljon parannettavaa erityisesti siksi, että kotitalouksiin kohdistuvissa tutkimuksissa on usein vaikea tavoittaa kaikkein haavoittuvimpia ryhmiä.

Kuilu julkisten instituutioiden ja niiden palvelemien ihmisten välillä

Äänestysaktiivisuuden tasainen lasku OECD‑maissa on ollut huolen aiheena jo monien vuosien ajan. Raportin 4. kappaleessa kerrotaan muista aiheista, joissa ihmiset tuntevat olevansa kaukana heitä palvelevista julkisista instituutioista. Yli puolet OECD‑maiden asukkaista pitää korruptiota laajalle levinneenä oman maansa hallinnossa. Luottamus julkisiin instituutioihin on laskenut vuoden 2005 jälkeen ja vain 33 % ihmisistä tuntee, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa hallituksensa toimiin. Etäisyys kasvaa edelleen niiden kohdalla, jotka ovat aliedustettuina julkisessa elämässä: verrattuna korkea‑asteen koulutuksen saaneisiin, ilman toisen asteen koulutusta olevat ihmiset tuntevat harvemmin voivansa vaikuttaa politiikkapäätöksiin. Itseilmoitettu äänestysaktiivisuus on 13 prosenttipistettä alhaisempi vähiten ansaitsevan 20 %:n väestönosaan kuuluvien ihmisten kohdalla verrattuna eniten ansaitsevan 20 %:n ryhmään. Eurooppalaiset ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä vaalien järjestämistapaan, mutta eivät lainkaan yhtä tyytyväisiä eriarvoisuutta vähentäviin politiikkatoimiin. Tyytyväisyys julkisiin koulutus‑ ja terveydenhoitopalveluihin vaihtelee suuresti maiden välillä, mutta se tapaa olla korkeampi niiden ihmisten joukossa, jotka ovat käyttäneet kyseisiä palveluja äskettäin. Tämä viittaa siihen, että omalla kokemuksella on merkitystä käsityksiä muodostettaessa.