OECD Multilingual Summaries

Government at a Glance 2013

Summary in Finnish

Hallintokatsaus 2013

Suomenkielinen tiivistelmä

Tärkeimmät tulokset

• Merkittävästä talouden tervehdyttämiseksi tehdystä työstä huolimatta, julkisen talouden hoitaminen on edelleen vaikeaa. OECD on arvioinut kuinka paljon taustalla olevia perusjäämiä on parannettava, jotta julkinen bruttovelka pienentyisi 60 % vuoteen 2030 mennessä. OECD:n jäsenmaiden on korotettava potentiaalista bruttokansantuotetta keskimäärin 3 % vuoden 2012 julkisen talouden tilasta. Monissa OECD‑maissa velan suhde bruttokansantuotteeseen kuitenkin kasvaa edelleen, ja vuonna 2011 valtion menot ylittivät keskimäärin valtion tulot. Tämä on osittain seurausta elvytyspakettien kustannuksista ja kriisin takia lamaantuneista tuloista sekä ikääntymiseen liittyvien kustannusten lisääntymisestä.
• Uusia budjettitoimia on otettu käyttöön ja hallinnon instituutioita on kehitetty. Muutokset globaalin talouden hallinnan puitteissa, jotka olivat tarpeellisia budjettikurin ylläpitämiseksi olemassa olevien mekanismien ollessa tehottomia, johtavat nykyisten työkalujen parantelemiseen ja uusien strategioiden käyttöön ottamiseen. Esimerkiksi 97 %:ssa OECD‑maista on tällä hetkellä käytössä finanssipoliittiset säännöt ja kunkin maan käyttämien sääntöjen lukumäärän keskiarvo on kasvanut. Vuosina 2009─2013 kahdeksan maata perusti riippumattomia finanssipolitiikan instituutioita edistämään budjettikuria, tuottamaan taloutta koskevaa tietoa ja varmistamaan resurssien ohjaus mahdollisimman hyödylliseen käyttöön.
• Julkisen sektorin työllisyys on pitkällä aikavälillä taipuvainen pysymään vakaana. Julkisen sektorin työllisyys, hieman alle 16 % kokonaistyövoimasta, pysyi suhteellisen muuttumattomana vuosina 2001─2011. Luku on suhteellisen pieni verrattaessa sitä valtion keskimääräisiin menoihin, jotka vuonna 2011 muodostivat 45,4 % bruttokansantuotteesta, mikä kertoo ulkoistamisen tärkeästä roolista. Vaikka useissa OECD‑maissa rekrytointi on jäädytetty ja työvoimaa vähennetään osana julkisen talouden vakauttamissuunnitelmia, huomattavia julkisen työvoiman vähennyksiä on vaikea ylläpitää pitkällä aikavälillä kansalaisten vaatimusten kasvaessa.
• Lisää järjestelmiä tarvitaan julkisen sektorin sukupuolten välisen kuilun poistamiseksi. Viranomaiset ovat tehneet paljon taatakseen yhtäläiset mahdollisuudet nais‑ ja miestyöntekijöilleen, esimerkiksi ottamalla käyttöön rekrytointi‑ ja etenemistavoitteet sekä työ‑ ja yksityiselämän tasapainoa helpottavat toimenpiteet. Tutkimustietojen mukaan naiset kuitenkin pitävät hallussaan yli 50 %:a (joissakin tapauksissa melkein 90 %:a) sihteerin työhön liittyvistä työpaikoista, mutta heitä on paljon vähemmän korkeamman tason työpaikoissa. Yksi näitä eroavuuksia korjaavista toimenpiteistä on sukupuolinäkökulmaan perustuva budjetointi, joka lisää sukupuolinäkökulman budjettikierroksen kaikkiin vaiheisiin. Se tähtää "sukupuolisokeiden" menojen välttämiseen ja valtion ohjelmien tehostamiseen tunnistamalla määrärahojen käytön sukupuolinäkökulmasta suhteettomia seurauksia. Kuitenkin alle puolet OECD‑maista ottaa huomioon sukupuolinäkökulman budjettia suunnitellessaan.
• Julkiset hankinnat tehdään strategisemmin. Monet OECD‑maat hyötyvät mittakaavaeduista käyttämällä innovatiivisia hankintatyökaluja (esimerkiksi 94 % käyttää puitesopimuksia), uudistavat ostotoimintaansa, yhdistävät hankintojaan ja ottavat käyttöön hankintaprosessiin liittyvää tieto‑ ja viestintätekniikkaa (97 % käyttää kansallista sähköistä hankintajärjestelmää tarjouspyyntöihin). Lisäksi monet OECD‑jäsenet käyttävät julkisiin hankintoihin liittyvää politiikkaa sekä saadakseen rahoilleen enemmän vastinetta että tavoitellakseen muita poliittisia päämääriä, esimerkiksi kestävää kasvua (73 % tukee ympäristöystävällisiä hankintoja), pienten ja keskisuurten yritysten tukemista (70 % tukee pienten ja keskisuurten yritysten käyttämistä) ja tasa‑arvoista taloudellisten mahdollisuuksien saatavuutta.
• Päättäjien varallisuuden ja yksityisten etujen paljastaminen on edelleen keskeinen väline eturistiriitojen hallinnassa. Melkein kaikki maat vaativat päättäjiä julkistamaan varallisuutensa ja tulolähteensä. Harvat maat kuitenkin vaativat aikaisempien työnantajien ja velvoitteiden paljastamista.
• Hallinnon avoin data on yhä tärkeämpi hallintoväline. Vain vähän yli puolella OECD‑maista on kansallinen strategia hallinnon avoimen datan tarjoamiseksi kansalaisille; 16 %:lla maista on tällä alalla erilliset strategiat eri vastuuministeriöille, ja 28 %:lla maista on sekä kansallinen strategia että matalamman tason strategioita. Vain 4 %:lla jäsenmaista ei ole ollenkaan hallinnon avoimen datan strategiaa. Tärkeimpiä hallinnon avoimeen dataan liittyviä prioriteetteja ovat läpinäkyvyys ja avoimuus, yksityisen sektorin yritysten volyymin kasvu ja uusien yritysten luominen. Lisäksi, hallinnon avoimen datan mahdollisuudet parantaa palveluntarjontaa ymmärretään hyvin, mutta sen mahdollinen vaikutus kansalaisten julkiseen keskusteluun ja päätöksentekoprosessiin osallistumiseen ei kuitenkaan näytä olevan yksi tärkeimmistä prioriteeteista.
• Kansalaiset luottavat enemmän niihin julkisiin palveluihin, joita he käyttävät enemmän, kuin kansallisvaltion abstraktiin käsitteeseen. Vaikka luottamus "valtioon" heikentyy, kansalaiset kertovat olevansa tyytyväisiä valtioiden tarjoamiin palveluihin. Esimerkiksi keskimäärin 72 % kertoi luottavansa paikalliseen poliisiin. Melkein yhtä suuri osuus oli tyytyväisiä laadukkaan terveydenhoidon saatavuuteen ja 66 % oli tyytyväisiä kaupunkinsa tai alueensa koulutusjärjestelmään ja kouluihin. Tyytyväisyystaso pysyi keskimäärin melko vakaana maailmanlaajuisen finanssi‑ ja talouskriisin aikana ja välittömästi sen jälkeen.
• OECD‑maiden hallitukset ovat yhä kiinnostuneempia laadukkaiden julkisten hyödykkeiden ja palveluiden tarjoamisesta laajoille kansalaispiireille. Monissa maissa otetaan käyttöön palvelutarjonnan tehokkuusstandardeja ja järjestelmiä, jotka mittaavat kansalaisten palautetta ja integroivat sen prosesseihin. Hallintokatsaus vertaa ensimmäistä kertaa palvelun laadun neljää ulottuvuutta – edullisuutta, reagointia, luotettavuutta ja kansalaisten tyytyväisyyttä – sekä maiden välillä että tärkeimmissä julkisissa palveluissa eli koulutuksessa, oikeuspalveluissa ja verohallinnossa.